Viestinnän eettinen kestävyys tekoälyn aikakaudella – kuka kantaa vastuun, kun kone kirjoittaa?

Kaikki viestintää työkseen tekevät tuntevat tämän ilmiön: kiireessä on helppo fuskata. Mutta nyt, tekoälyn aikakaudella, oikotiet ovat muuttuneet kuusikaistaisiksi moottoriteiksi. Se on viestinnän luotettavuuden kannalta iso riski.

Kaaos kertautuu, kun nopeus kasvaa

Jo ennen tekoälyn tuloa asiantuntijaorganisaatioiden viestintä karkasi helposti käsistä. Ideat ja luonnokset hautautuivat Slackiin, Teamsiin ja sähköposteihin, eikä kukaan enää tiennyt, mikä versio tiedotteesta tai artikkelista oli viimeisin. Kokonaiskuva puuttui, ja hyväksyminen oli luvalla sanoen kaoottista sähköpostipingistä tai irrallisten lappujen siirtelyä Microsoft Plannerissa.

Nyt tähän samaan soppaan on heitetty tekoäly.

Voimme pyytää konetta suoltamaan viisi sivua asiantuntijatekstiä parissa sekunnissa. Kun nämä tekoälyn generoimat pätkät pudotetaan keskelle organisaation perinteistä, sekavaa viestintämyllyä, kaaos kirjaimellisesti moninkertaistuu.

Yhtäkkiä prosessissa pyörii valtavasti uutta sisältöä, josta kukaan ei enää ota selvää:

• Kuka tämän tekstin ydinajatuksen oikeastaan tuotti?

• Tarkistiko joku nuo tekoälyn keksimät luvut?

• Kuka antoi luvan juuri tämän version julkaisuun?

Kun sekamelskaan lisätään vielä se tosiasia, että pelkällä tekoälyllä kirjoitetut tekstit kuulostavat helposti pelkältä tekoälyltä, eli geneeriseltä virastojargonilta tai hurmoshenkiseltä mainoskieleltä, olemme tilanteessa, jossa organisaatio menettää huomaamattaan hallinnan omaan ääneensä. Ja mikä pahinta, se menettää hallinnan omiin faktoihinsa.

Eettiset periaatteet joutuvat uuteen testiin

Viestinnän eettinen neuvottelukunta (VEN) korostaa ohjeistoissaan (ven.fi) avoimuutta, rehellisyyttä ja luotettavuutta. Aiempina vuosina nämä asiat pystyttiin varmistamaan sillä, että joku asiantuntija luki tekstin viiteen kertaan läpi.

Tekoäly ei kuitenkaan tunne etiikkaa. Se ei osaa kantaa vastuuta, eikä se pode huonoa omaatuntoa hallusinoidessaan keksittyjä asioita totuutena. Luottamus organisaation viestintään rakentuu läpinäkyvyydestä ja inhimillisestä vastuusta. Jos viestintätiimissä ei tiedetä, kuka vastasi sisällön oikeellisuudesta ennen julkaisua, pohja putoaa pois kaikelta siltä, mitä yritetään rakentaa.

Ihminen takaisin prosessin keskiöön

Teknologia kehittyy, mutta viestinnän eettinen ohjenuora pysyy samana: ihminen painaa aina lopullista julkaise-nappia. Ja siksi ihmisen pitää tietää tismalleen, mitä hän on julkaisemassa.

Eettisesti kestävä viestintä tekoälyaikoina ei tarkoita, että tekoälyä ei saisi hyödyntää. Päinvastoin, se on loistava renki ideoinnissa ja rutiinien karsimisessa. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että tekoälyn käyttö pitää tuoda läpinäkyväksi osaksi hallittua prosessia.

Tämän takia Lyyli.ai ei ole vain uusi tekstigeneraattori, joita maailma on jo pullollaan. Se on viestinnän työnkulun hallintajärjestelmä, joka tuo järjen takaisin tekemiseen.

Näin eettisyys ja laadunvarmistus muuttuvat Lyylin avulla kauniista puheista arjen teoiksi:

Jäljitettävyys ja audit trail varmistavat vastuun. Lyylissä jää aina selkeä jälki siitä, kuka on tehnyt mitäkin. Järjestelmä erottaa, mitkä muokkaukset ovat tekoälyn tekemiä ja mitkä ihmisen. Mikään asiattomuus ei lipsu vahingossa eteenpäin ilman, että prosessi on läpinäkyvä.

Kaaos poistuu, kun kaikki on yhdessä paikassa. Kun pirstaleiset kanavat ja irralliset tehtävälistat korvataan yhdellä strategialähtöisellä alustalla, kokonaiskuva palautuu. Kaikki tietävät vihdoin, kuka tekee, mitä tekee, kenelle ja milloin.

Helppo hyväksyntä vaalii asiantuntijuutta. Laadunvarmistuksen pitää olla mutkatonta. Lyylin kautta ulkopuoliset asiantuntijat tai sidosryhmät voivat kommentoida ja hyväksyä luonnoksia suojatun tarkastelulinkin kautta, jopa ilman erillisiä tunnuksia. Ihminen pysyy saumattomasti mukana lenkissä.

Kun viestinnän rutiinit, järjestelmät ja tekoäly on niputettu fiksusti yhteen, vastuunjako selkeytyy automaattisesti. Se ei ainoastaan madalla eettisiä riskejä, vaan myös vapauttaa tiimin aikaa pirstaleisesta säätämisestä oikeaan asiantuntijatyöhön: strategiseen ajatteluun ja inhimillisiin kohtaamisiin.